Pälkäneen joulumerkkikoti
Pälkäneen joulumerkkikoti toimi Tampereen joulumerkkikodin alaosastona. Se sijaitsi Pälkäneen kirkonkyässä Mallasveden rannassa. Pälkäneen alaosasto otettiin käyttöön 20-paikaisena 21.1.1939 ja sinne alettiin siirtää 9-12 kuukauden ikäisiä Tampereen kodin lapsia. Pälkäneen joulumerkkikoti toimi myös turvapaikkana toisen maailmansodan aikana.
Tampereen joulumerkkikodin ensimmäinen evakkovaihe kesti lokakuusta 1939 - 8.5.1940.
Toisen kerran Tampereen joulumerkkikoti joutui evakkoon Pälkäneelle uhanalaisesta kaupungista 18.6. - 7.9.1941 välisen ajan.
Kolmas evakkovaihe Pälkäneellä kesti 27.2. - 10.12.1944. Tähän ratkaisuun päädyttiin Helsingin pommitusten jälkeen. Tällöin Tampereen joulumerkkikoti oli puolustuslaitoksen käytössä 1.6. - 7.12 välisen ajan.
Pälkäneelläkin hoidossa oli paikkamäärään nähden enemmän lapsia kuin olisi ollut suotavaa, yli 50, vaikka 45 olisi ollut korkein toivottava määrä.
Vuonna 1948 (30.6.) Pälkäneen lisäosaston toiminta jouduttiin lopettamaan. Vanha rakennus oli käynyt huonokuntoiseksi ja johtajatar Maire Arvio luopui tehtävistään terveydellisistä syistä. Hänen tilalleen oli vaikea löytää jatkajaa.
Toisaalta oli osoittautunut, että Calmette-rokotuksen (1940 alusta alkaen) turvin oli mahdollista lyhentää laitoksessaoloaikaa. Suomen Tuberkuloosin Vastustamisyhdistyksen johtokunta tekikin päätöksen, että tästä lähin lapset voidaan kotiuttaa 8 kk:n iässä.
Pälkäneen joulumerkkikodin lopettamisen jälkeen rakennus oli Pälkäneen kunnantalo vuosina 1948-1973. Muistitietojen mukaan rakennus palveli ensin saairaalana yhden vuoden (1948-1949). Viimeiseksi ennen paloa rakennus oli alkoholistien kotina.