Tampere päivä 3.9.2022

Joulumerkkikotilapset ry järjesti retkipäivän Tampereelle. Mukana oli 21, jäseniä ja heidän läheisiään.

Tapasimme klo 10 Tampereen rautatieaseman edessä ja lähdimme bussilla kiertoajelulle. Oppaanamme oli Tampereen kaupungin opas Sirpa Kauppila. Hän kertoi kaupungin historiaa ja faktoja samalla kun bussi kuljetti meitä Hämeensillan yli hitaasti niin, että ehdimme ihailla Tammerkosken molemmin puolin levittäytyvää vanhaa tehdasmiljöötä.

Tampere on perustettu vuonna 1779. Kaupunki on maan kolmanneksi suurin, asukkaita on 245 048. Pinta-alaa Tampereella on 530 neliökilometriä.

Tampere oli vielä 1800-luvun alkupuolella hökkelikylä, mutta tilanne muuttui, kun kaupunkiin rakennettiin rautatie vuonna 1876. Kaupunkiin alettiin rakentaa uusia puutaloja sekä näyttäviä kivitaloja. Rakentaminen vaati kuitenkin aikaa ja ”armon vuosia” annettiin hökkeleiden purkamiselle. Armonkallion kaupunginosa on saanut tästä nimensä.

Raitiovaunuliikenne on uutta Tampereella, mutta ajatus ei ole uusi. Vuonna 1914 oli tarkoitus rakentaa raitiovaunutie, mutta siitä ei tullut silloin mitään. Ajatus jäi kytemään hitaasti, Hämeessä kun ollaan.

Hämeensilta on rakennettu vuonna 1929. Siltaa vartioi neljä Väinö Aaltosen patsasta: Veronkantaja, Kauppias, Suomen Neito ja Eränkävijä. Keskustorilla olevat Vanha Kirkko on valmistunut vuonna 1824 ja Raatihuone vuonna 1905.

Paloaseman ohittaessamme opas kertoi, että aseman rakennuksen suunnitteli arkkitehti Wivi Lönn, joka voitti aseman suunnittelukilpailun. Jugendtyylinen rakennus valmistui vuonna 1908 ja se toimii edelleen keskuspaloasemana.

Punakylä on lähellä keskustaa oleva kaupunginosa, joka tehtiin vuonna 1918 hätäapuasunnoiksi punaleskille ja orvoille. Talot oli tarkoitus purkaa, mutta toisin kävi, punaiset talot ovat yhä kunnostettuina, asuttuina ja hyvin pidettyinä paikallaan.

Bussi vei meidät ylös kohti Pyynikkiä ja Pispalanharjua. Pyynikki on 10 000 vuotta sitten jääkauden muodostama harju, joka muodostaa kapeimmillaan 500 metriä leveän kannaksen. Harjun molemmin puolin on vesistöt; Näsijärvi ja Pyhäjärvi, joita pääsimme ihailemaan Pispalanharjun ylimmästä kohdasta.

Pispala on kaupunginosa, jota alettiin rakentaa 1800-luvun lopulla. Otto Tyneberg omisti harjun ja häneltä työläisperheet ostivat tai vuokrasivat pikkuisia tontteja itselleen talon paikkaa varten. Talon paikkoja annettiin vähän sekalaisessa järjestyksessä sieltä täältä eri kohdista harjua ja tämän vuoksi Pispalaa on sanottu värikkääksi Luojan palikkaleikiksi. Pispalassa on vanhoja taloja, joihin osaan saa ja osaan ei saa tehdä mitään tai vain osittaisia muutoksia.

Pyynikinharjun näkötornilla oli toinen pysähdyspaikkamme. Kahvilaan ei ollut pitkä jono, joten munkit ja kahvit saatiin aika sutjakkaasti koko ryhmälle. Vuoden jokaisena päivänä auki oleva näkötornin kahvila on kuuluisa munkeistaan, jotka ovat aina tuoreita ja hyvin rapeita.

Pyynikinharjulta kierros jatkui. Joulumerkkikoti -muistolaatta on kiinnitetty 30.4.2018, kerrostalon ulkoseinään paikkaan, jossa ennen sijaitsi Tampereen joulumerkkikoti vuosina 1936–1973.

Kunnallisneuvos ja H. Liljeroos Oy:n (mm. villankehruu- ja värjäystehdas) toimitusjohtaja Henrik Liljeroos rakennutti arkkitehti Birger Fedleyn suunnitteleman talon vanhuuden kodikseen hänelle ja vaimolleen.

Talo valmistui 1923. Uudessa kodissaan puolisot ehtivät asua vain vuoden päivät, kun Henrikin vaimo Julia Maria Högström menehtyi v. 1924 joulukuussa. Henrik muutti v. 1928 loppupuolella Helsinkiin.

Tuberkuloosin vastustamisyhdistys sai ostaa talon edullisesti 1935, 625.000 markalla ja sen jälkeen talo remontoitiin 25 paikkaiseksi joulumerkkikodiksi. Toiminta käynnistyi 1.7.1936 ja lopetettiin 1973. Talo vaihtoi omistajaa ja sitä alettiin purkaa kahden kerrostalon tieltä 28.11.1974.

Hämeenpuiston ohi mennessämme opas kertoi, että puisto oli ennen viljelysmaata. Tamperelaiset viljelivät vihanneksia Hämeenpuistossa ja vastustusta oli, kun viljelyksistä piti luopua. Kaupungin teitä tuli leventää, jotta tulipalojen vaaraa saatiin vähennettyä.

Tuomiokirkko oli bussikierroksemme viimeinen tutustumiskohde. Opas kertoi kirkossa olevista kauniista Hugo Simbergin ja Albert Edelfeltin maalauksista. Kirkko remontoitiin ja puhdistettiin kauttaaltaan 1980-luvulla. Sisätilan seinäpinnat olivat kovasti aikojen kuluessa ja lämmittämisen vuoksi tummentuneet, kun lämmitykseen käytettiin koksia ja pienet nokihiukkaset leijailivat kirkon sisätiloissa. Puhdistaminen tehtiin ranskanleivillä, joita kostutettiin maitoon.

Bussi vei ja jätti meidät museokeskus Vapriikkiin, jossa söimme lounasta ja tutustuimme näyttelyihin. Kahvila Runossa päätimme päivän ja suunnittelimme, että seuraava tutustumiskohde voisi olla Oulu ja siellä oleva joulumerkkikoti. Myös Paimion parantola, joka on lähellä Turkua, kiinnosti monia. Kolmas mahdollinen kohde on Kuopio, jossa entinen joulumerkkikodin rakennus edelleen sijaitsee.

Teksti: Tiina Hautamäki ja kuvat: Pauli Marttila